Epätoivo

En olisi koskaan uskonut, että pääsen näin syvälle häiden epätoivoon. En ole herännyt vielä siihen faktaan, että häät ovat aivan kohta. Minulla on kuukauden lomakin vielä ja aikaa tehdä kaikkea, mutta olen silti aivan epätoivoissani. Suljen silmäni ja toivoisin, että olisimme jo avaamassa häälahjoja ja kaikki olisi ohi. Ja se paras juttu, avioliitto olisi alkamassa ja sitä juhlaa kestäisi hautaan saakka. Joku voisi tässä vaiheessa mainita, että mitäs järjestätte sellaiset juhlat, että tarvitsee stressata. Mutta kun ei me edes olla järjestämässä sellaisia että pitäisi stressata! Kovin ketutus on syntynyt siitä etten ole päässyt ihannepainooni, mutta viimeisenä oljenkortena on salaatti & keitto & tipaton tammikuu. Ei yhtään ylimääräistä kaloria lanteilleni, koska oikeesti pelkään että puku ei mahdu mulle enää. Ja te blogin lukijat, saatte olla todistajia mun tiukassa tammikuussa! Lupasin teille myös soittaa meikkaajalleni ja olenkin kyllä soittanut kaksikin kertaa, mutta puhelimeen ei saada yhteyttä. Häihimme on 52 päivää ja minulla ei ole meikkaajaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Ja parturijutussakin on ongelmia ja sain vielä tietää mun polttaripäivän, koska vihkiharjoitukset tuli samaan aamun ja voi ketun kettu. Bändiasiat piti olla selvillä eikä ne olekaan ja mulla on ihan hyljätty olo tässä universiumissa. Onneksi on Samuel. Ja mahdollisuus maistraattiin.