Pukuasiaa.

Mäpä kerron teille kaamean jutun. Tänään oli Samuelille puku -päivä! Kävimme kahdessa morsiuspukuliikkeessä, mutta siellä oli miehille vain vuokrattavia pukuja ja toisesta olisi saanut jotenkin ostettua kalliiseen hintaan jotain mallia. Olin vähän ihmeissäni tästä morsianten suosimisesta! Mutta onneksi meidät ohjattiin Urheva -nimiseen miesten vaateliikkeeseen. Sieltä saimmekin upeaa palvelua (olimme siellä varmaan kaksi tuntia) ja Samuel löysi mieleisensä puvun. Mutta nyt tulee se _mun mielestä_ kaameus: Samuelin puku maksoi yhtä paljon kuin mun puku!! Mä en tiennyt, että miestenkin puvut on noin kalliita jos haluaa laadukkaan! Ja jotenkin mä ymmärrän sen mun puvun kalleuden sillä, että siihen on tunti toisensa jälkeen ommeltu yksityiskohtia, mutta tässä mustassa puvussa ei nyt ole kikkailtu tai liimailtu timantteja. Mutta ei siinä mitään, kyllä laadusta voi maksaa, jos ei halua hikoilla kuin porsas kesäisin ja haluaa puvun puhdistuvankin välillä ja vielä kestävän sen kymmenisen vuotta. Ja minähän tosiaan en oikein voi käyttää sitä mun pukua jatkossa... paitsi vitriinissä, jolle ei ole tilaa nykyisessä asunnossa. Mutta minä silti haaveilen kauniista valkoisesta lasikaapista ja itken jo nyt jos joudun luopumaan kauniista mekostani. Mutta joo! Pukukaupat tehtiin ja ompelutöiden jälkeen Samuel pääsee sitä taas kokeilemaan. Kokonaisuudesta tuli klassisen näköinen. Ja mua otti mahasta ja huimasi kun näin Samuelin siinä puvussa. Sori vaan kaikki tytöt kun vien teidän ulottuvilta maailman komeimman miehen! Oon tosi pahoillani!! Hihhhhhiiiiiii en ees oo!